Luovuus vastaan epävarmuus – viikko biisinteon vuoristoradalla

Tää viikko oli vähän rennompi työmäärän suhteen. Maanantaina treenasin biisejä ja kävin hoitaas studiolla yhen exporttaus-homman. Tiistaina oli sit taas bänditreenit. Basisti ei päässy tällä viikolla paikalle ja palattiin hetkellisesti taas duo treeneihin.

Jammailtiin treeneis uutta biisi ideaa, mistä tuli aika mielenkiintonen kokonaisuus. Tein siitä sit keskiviikkona demon, joka sai hyvää palautetta bändiltä, mut olin ite vähän skeptinen sen suhteen. Tuskailin vielä torstainakin sen biisin kanssa, ja sit perjantaina toin sen koulun palauterinkiin. Se biisi sai kyl myös hyvää palautetta, ja sitä tuli vielä sellasist asioista mitä olin leikkaamassa pois tai muuttamassa kokonaan. Ehkä se sit pitää uskoa et se on ihan jees biisi.

Kun sanat ei löydä paikkaansa

Jotenki tää homma sai taas hetkellisesti kyseenalaistaa et osaanko mä vieläkään oikeesti tehä biisejä, ja ymmärränkö mä mikä tekee hyvän kokonaisuuden. Loppujen lopuksi täysin turhaia asioita miettiä, kun pitäis vaan tehdä ja tehdä. Mut silti sitä vaan tulee harrastettua kun kerran on krooninen murehtija.

Erityisesti oon taistellu itteni kaa siitä, et osaanko mä kirjottaa tekstejä vai onks se vaan aina täysin tuuria, kun jotkut sanat loksahtelee keskenään paikoilleen. Jotenki vaikka lukee ite kirjottamia sanoja niin ei aina tuu ees heti ymmärrettyy, mitä ite sanon tai yritän sanoo (pistetään dysleksian piikkiin). Se on tosi turhauttavaa.

Mut nyt on jo taas parempi fiilis ton asian suhteen. Lauantaina soittelin vähän sitä sun tätä. Illalla join gin tonicia muumimukista ja kuuntelin David Bowien kokoelma levyy. Sunnuntiana irtauduin hetkellisesti kokonaan musiikista ja vaan makasin.

Ps. Unohdin taas kuvata (sori äiti) ni täs on kuva meijän kissasta :)

Viikon biisi: Ruoski minua! - Don Huonot